Parra

Viikonloppuna käytiin minin kanssa Teuvan Parrassa laskettelemassa. Parra on kiva pieni paikka ja sinne ajaa reilussa tunnissa meiltä. Kirjoittaja ei toki oikein mielellään laske näissä pienemmissä keskuksissa. Oon ennemminkin sitä tyyppiä, joka haluaa mennä istumahissillä ylös, laskea kolme pidempää laskua ja sen jälkeen istuskella kaffilla tsiigailemassa maailman menoa. Minillä on kuitenkin tosi heikosti laskettelevia kavereita eikä siskokaan lähtenyt tällä kertaa joukkoon, joten mutsi otti nyt sukset alle, että lapsi pääsi rinteeseen. 

Sää oli vaihteleva.. oli aurinkoa ja oli lumisadetta. Aika vilpoinenkin oli, mutta kolmisen tuntia tarjettiin lasketella ihan hyvin. Ajokeli oli osan matkasta tosi surkea ja varsinkin kotiin päin tullessa sain tehdä kunnolla hommia, että sain auton pysymään tiellä. Hyi hitto.. aivan peilijää tie ja siinä päällä kevyttä pakkaslunta. Ihan pääkallokeli. Onneksi suurin osa matkasta oli vähän helpompaa ja tie paremmassa kunnossa. 

Käden kanssa meni suht ookoo. Hissi piti ottaa vastaan aina sillä toisella enkä onneksi kaatunut. Vähän on ollut enemmän kipua nyt alkuviikosta, joten kyllä se vähän otti nokkiinsa, mutta niinpä se tuntuu ottavan monesta muustakin tekemisestä. Paikoilleen sen kanssa ei kuitenkaan saa jäädä ja on kuulemma normaalia, että kipuja on useita viikkoja leikkauksen jälkeen, joten mennään oman harkinnan mukaan ja kivun rajoissa edelleen.

Viitisenkympppiä maksoi yhden aikuisen ja yhden teinin päivälippu Parraan. Mäkiä on yksi sininen ja yksi punainen. Aika maltillinen on se punainenkin. Myös harjoittelumäki löytyy ja se mikä on kiva juttu, on se, että harjoittelumäessä saa harjoitella myös ankkurihissiä. Pienille on naruhissi, mutta samalla ankkurihissillä, jolla mennään punaiseen rinteeseen, pääsee myös harjoitusmäkeen. Ite muistan silloin lapsena aikanaan, että ankkurihissi tuntui niin pelottavalta ja pitkältä. Onkin kiva, että Parrassa sitäkin voi ensin harjoitella lyhyemmän pätkän.

Parrassa löytyy hyvä vuokraamo, kahvila, pulkkamäki ja grillikodat. Tällä kertaa ei grillailtu, mutta aiempina talvina on kodatkin hyviksi testattu. Nyt syötiin kahvilan hampurilaiset, jotka oli oikein maukkaat. Parran vuokraamosta oon ostanut minille kahdet lumilautakengät ja kirjoittajan sekä kuustoistaveen kypärät taitaa olla myös sieltä. Tosi hyväkuntoisia on olleet kaikki. Kypärät taisi maksaa 5€ kappale. Olisin ostanut myös tänä talvena sieltä minille kengät, mutta tällä kertaa ei valikoimasta löytynyt sopivaa kokoa. Minillä on jalka kasvanut huimaa vauhtia, mutta ollaan me taidettu yksillä kengillä sen kaksi talvea kuitenkin pärjätä.

Mini moittii vähän tätä meidän oman kaupungin mäkeä.. henki ei oo kuulemma niin hyvä. Jengi seisoskelee porukoissa keskellä rinteitä ja hyppyreiden edessä ja käyttäytyy vähän ärsyttävästi. Kirjoittaja on siellä kiinnittänyt huomiota yli törkeään kielenkäyttöön ja ihmetellyt sitä jo monena vuonna. Eipä sitä toki itekään tainnut nuorena tajuta, että ehkä sitä veetä ei kannata joka paikassa huudella. Oon koittanut omilleni toitottaa, että koittaisivat vähän katsoa paikkaa ja aikaa missä kirosanoja päästää ilmoille. En toki tiedä, kuinka homma skulaa silloin, kun mutsi ei oo maisemissa. Parrassa on kuitenkin yleensä ollut vähemmän nuorisoporukoita ja enemmän perheitä. Käytöskin on sitten tietysti vähän erilaista, kun on vanhemmat mukana.

En tiedä kuinka vanha tuo Teuvan keskus on. Nuorempana en ainakaan tiennyt siitä mitään. Ainut, jossa tässä lähistöllä silloin käytiin, oli Simpsiö Lapualla. Muutama vuosi sitten laskin Parrassa ekat laskut parinkymmenen vuoden laskettelutauon jälkeen. Silloin ystävä pyysi sinne mukaan. Heidän perhe tapasi käydä siellä joka talvi. Parra on kyllä aivan kiva.

Ootko käynyt Snowpark Parrassa?

Sannis

Ostoksia ja treenikellotusta

Hommelit on rauhoittuneet sitten viime postauksen, onneksi, ja viikko on sujunut oikein mukavasti. Oon kellon mukaan tehnyt tällä viikolla tähän mennessä kävelylenkkiä vähän vajaa neljä tuntia ja muuta liikuntaa muutaman tunnin siihen päälle. Tänään mennään salille ja luultavasti myös sunnuntaina on samat pläänit. Kävelylenkkejä on tiedossa vielä useampi tälle viikolle ja yksi puolen tunnin Pilateskin mahtuu huomiseen. Aika mukavasti tuntuu siis kertyvän liikettä tähänkin viikkoon. 

Ostin viime vuoden lopulla kellon sekä elämäni ensimmäiset langattomat nappikuulokkeet. En juurikaan kaipaile tällaisia härpäkkeitä yleensä, mutta oon ollut supertyytyväinen näihin ostoksiin ja molempia oon käyttänyt lähes päivittäin. Kuulokkeet ostin alunperin siksi, että pyöräillessä langalliset on vähän hankalat, mutta nyt en oo päässyt pyöräilemään ihan tavalliseen tapaan. Oon kuitenkin kuunnellut kirjoja Saimin kanssa lenkkeillessä ja välillä kotona kotitöitä tehdessä. Salille en vielä meinaa muistaa kuulokkeita ottaa mukaan. Oon ennen mennyt salilla ilman omaa musaa, joten vaatii vähän totuttelua. Kerran koitin kuunnella kirjaa, mutta se oli kyllä ihan surkea yritys. Meni joko puolet kirjasta tai toistojen laskeminen ihan mettään. 

Kellosta on ollut nyt pitkästä aikaa kiva seurailla omaa liikehdintää. On varmaan aika tavallista, että omaa liikkumista yliarvioidaan, mutta itelle on nyt näköjään käynyt toisinpäin. Oon ajatellut, että liikuntaa kertyisi viikkoon ehkä neljä-viisi tuntia. En oikein tiedä millä mututuntumalla oon sen päätellyt, koska useimmiten sitä näyttää kertyvän about tuplasti. Uuden pyörän hommaamisen jälkeen suhteetkin on muuttuneet aika sopiviksi; rauhallista liikuntaa tulee nyt mukavasti enemmän kuin raskaampaa, kuten kuuluukin. 

Jumppaohjausten lisäksi teen yleensä yhden oman voimatreenin viikkoon ja haluaisin ehdottomasti mahduttaa kalenteriin vielä toisen, mutta en oo vielä löytänyt konstia, jolla saisin sen sekä riittävät palautuspäivät mahtumaan samaan yhtälöön. Viime viikkoina salia on ollut tavallista enemmän ja ryhmäliikuntaa tavallista vähemmän, mutta ensi viikolla aloitan taas myös vauhdikkaammat ohjaukset jos käsi sen vain sallii. On tosi kiva palata taas jumppiin, mutta vähän harmittaa, että salimahikset vähenee. On ollut ilo huomata, että salista on vihdoin tullut ihan mieluista hommaa. Kirjoittaja on vuosikausia kamppaillut salin kanssa; en oo tykännyt siellä käydä, mutta oon tottakai tiennyt että se olisi enemmän kuin aiheellista ja koittanut pakottaa itseäni sinne. Välillä menestys on ollut ihan hyvä, välillä vähän huonompi. Minin aloitettua säännölliset treenit viime keväänä, antoi se potkun myös mutsille. Nyt vihdoin on viimeisen vuoden aikana selkeä rutiini muodostunut myös kirjoittajalle ja nykyään priorisoidaan sali aika korkealle.

Asetin kelloon ensin aktiivisuustavoitteen keskitason mukaan, mutta nostin sen aika nopsasti kuitenkin korkeimmaksi. Vähän naureskelin, kun se taso oli nimetty hyperaktiiviksi. En ollenkaan tunne itseäni mitenkään hyperiksi, mutta hyvin se tuntuu tulevan päivittäin täyteen ja välillä nousee yli 200 prosenttiin. Oon ollut vähän allerginen näille jatkuville mittauksille eikä tietenkään mikään kellon sanelema askelmäärä oo kiveen hakattu totuus, mutta antaahan se vähän suuntaa ja nyt oon saanut mukavasti motivaatiota kellon antamista tiedoista.

Semmosta. Nämä ostokset meni kyllä puikkariin. Juuri tänään myin FB-kirpparilla laukun, jonka ostin syksyllä. Se on ihan liian pieni omaan käyttöön. Vuosien varrella oon oppinut paljon paremmaksi shoppailijaksi, mutta aina ei siltikään onnistu. Kuulokkeisiin ja kelloon oon kuitenkin supertyytyväinen. Yes!

Hyvää viikonloppua! Me lähdetään nyt salille :)

Sannis