Back to black

Leffakriitikko täällä päivää!

Käytiin sunnuntaina leffassa katsomassa Amy Winehouse-elokuva Back to black. En tiennyt Amy Winehousesta oikeastaan mitään muuta kuin sen että laulaja on kuollut, oli lehtijutuissa aina aika homssuisen oloinen ja on tehnyt kappaleen nimeltään Back to black. En oo koskaan edes nähnyt Winehousea videolla haastatteluissa tai esiintymässä. Lähtökohdat oli siis aika "tyhjät".

Kaiken kaikkiaan leffa oli ihan mielenkiintoinen ja katsottava, mutta sanoisin, että oli kuitenkin aika sliipattu ja siisti versio. En ole ihminen, joka tykkää mässäillä toisten ongelmilla, mutta tähän olisin kaivannut kyllä enemmän rosoa ja kylmempää todellisuutta. Osittain asioita ja laulajan ongelmia leffasta kyllä tottakai välittyi. Ehkä myös tahdottiin, että Amy jää mieleen muusta, kuin sekoilusta ja kännäämisestä ja siinä kyllä mielestäni onnistuttiin aivan hyvin. Jos Amyn oikea loppu tuli karseassa kunnossa olevassa kodissa, loppui elokuva vastakohtaisesti kauniiseen valoisaan asuntoon ja hyväkuntoisen näköiseen Amyyn.

Jonkin verran sain ajatusta siitä minkälainen Amy oli luonteeltaan, mutta olisin kaivannut enemmän. Toki näissä elämänkerrallisissa ja tositapahtumiin perustuvissa kaipaan aina enemmän, koska haluaisin tietää kaiken ja varsinkin sen, mikä johti ongelmiin. Sehän taas on asia, jota ei välttämättä kukaan tiedä. Niin paljon tietoa ei taida olla olemassakaan, että kirjoittaja olisi täydellisen tyytyväinen :)

Tässä leffassa jäi mietityttämään, alkoiko Amyn ongelmat jo nuorena. Myöhemmin toi Googlettelu kysymykseen vastauksen; alkoi. Elokuvasta sai käsityksen, että Amyn koko elämä liittyi Blakeen ja siihen oliko pari yhdessä vai ei. Sitäkin jäin pähkäilemään jälkikäteen, oliko oikeasti näin. Suhdetta vanhempiin myös mietin. Oliko äidillä jotain ongelmia? Mitkä isän motiivit oli vähätellä tyttären addiktiota?

Back to black on elokuva, johon taidan ostaa lipun uudelleenkin. Nyt kun oon vähän kaivanut aiheesta tietoa ja katsellut YouTube-videoita, haluan katsoa leffan vielä uusilla silmillä.

Sannis

Food

Alkuvuodesta postailin meidän ruokalistoja ja kerroin, että ollaan koitettu saada vähän vaihtelua ruuanlaittoon. Ollaan onnistuttu siinä aika hyvin ja viime kuukausina ruuanlaitto onkin tuntunut paljon mukavammalta, kuin pitkiin aikoihin tätä ennen. Mitään niin erikoista ei olla puuhailtu, vaan lähinnä ehkä yhdistelty tuttuja juttuja vähän eri tavalla ja mietitty, mitäs kaikkia ruokia sitä onkaan olemassa. Ei oo myöskään ollut haitaksi, että somessa tulee nykyään vastaan aika paljonkin reseptejä.

Blogin etusivulla on omat reseptimuistiot sekä makeille, että suolaisille syötäville. Kaikki reseptit on niin helppoja, että jopa kirjoittaja jaksaa ne vääntää ja kirjoittaja ei todellakaan ole kovin kummoinen kokki tai leipuri. Lisään listalle vain ne ruuat ja leivonnaiset, jotka on meillä uponneet hyvin ja joita ollaan tehty monta kertaa tai aiotaan tehdä uudelleen. Omia suosikkeja löytyy siis listoilta ja koitan niitä lisällä sinne pikkuhiljaa, kun saan kuvia otettua. 

Postauksen kuvien ruuat löytyy nyt suolaisten muistiosta. Lotan pasta-lihapullapata ja Ainon kananuggetit oli meillä kaikkien mieleen. Nuggetit teki mini kaverinsa kanssa ja sepäs olikin aika hauskaa seurattavaa, kun muovihanskat kädessä säätivät taikinan kanssa menemään. Loppua kohden alkoi nuggetit suurentua aika dramaattisesti. Alkoi ilmeisesti tekijöillä kärsivällisyys loppua :)

Tein just Prisman ruokatilauksen valmiiksi huomiselle ja seuraavina päivinä aiotaan tehdä näitä molempia ruokia uudelleen. Listalla on myös kalapuikkovuoka, joka oli meille uusi tuttavuus, josta tykkäsin kovasti ja jonka resepti on nyt myös muistiossa. Pinaattilättyjä ja kananmunakastiketta oon hiukoillut tässä jo hetken aikaa, mutta se on sen verran aikaa vievä ruokalaji, että sitä ei arkena ehdi. Ehkä nyt viikonloppuna.

Semmosia ruokajuttuja. Tänään on torstai. Lähden pian Saimin kanssa lenkille ja sen jälkeen illaksi töihin. Palaveri, yksi tykyohjaus ja pari omaa vakkariohjausta. Kaikennäköstä juoksevaa hommaakin siinä välissä. Let's mennään sitte vaan! Mukavaa päivää!

Sannis